KOULUT

 

Vuonna 1897 Rautavaaran kappalainen, H.R. Damstén, tulkitsee ajan oloja säätyläisen silmin: ”Rautavaaralla ei ole vakinaista pappia, opettajat vaihtuvat usein. Säätyläisiä on kolme: opettaja, nimismies ja pappi. Karjalaiset ovat itsekylläisen epäileväisiä, eivät hevillä omaksu uutta tietoa. Epäsiveellisyyttä ei kuitenkaan pahemmin esiinny, juoppoutta kylläkin. Asunnot ovat siivottomia, mutta lapset sentään siistitään kouluihin.”

 

16.4.1882 oli kirkonkylällä ”pipliahistorian” opettaja, vaalilla valittu, palkka kymmenen markkaa viikossa. Sitten 1.10.87 päätettiin perustaa ”ylempi sekakansakoulu” kirkolle. Se sijoitettiin kauppias A. Martikaisen huoneisiin: koulusali, kaksi kamaria, kyökki ja kahveri. Ulkohuone ja tynnyrin ala valmista peltoa. Johtokuntaan tuli esimieheksi pastori J. Sidensöre, jäseniksi Ananias Korkalainen, Olli Rautiainen, Reittu Ahonen, Heikki Korkalainen ja Heikki Hakkarainen. Miespuoliseksi opettajaksi suostui Samuli Häkkinen. Sisäänkirjoitusmaksuna perittiin omilta 25 p lapsesta, vieraspaikkakuntalaisilta 3 mk. Ajan mittaan koulutiloja laajennettiin ja peruskorjattiin – rakennettiin oppilaskortteeri ja käsityötilat – mutta koulu toimi tuolla samalla paikalla nykyisen keskuskoulun rakentamiseen, vuoteen 1954 asti.

 

Kenraalikuvernööri Bobrikovin sortoaika, vuodeta 1898 lähtien, synnytti voimakkaan vastavaikutuksen. Sivistys nosti päätään, kouluja nousi uhalla. Suomalaisuusliikkeen vaikutukset ulottuivat Rautavaarallekin. 21.8.98 perustettiin ”kirkkoherra Damstenin, nimismies ja rouva Wilho Karjalaisen ja P. Kekäläisen ”aloitteesta seppelerahasto Z. Topeliuksen syntymäpäivän kunniaksi, kansakoulun johtokunnan jaettavaksi huolellisimmille oppilaille. Vastaavaa henkeä löytyi myöhemminkin: v. 1931 luovutettiin Juho Okkosen testamenttaamana 3147 markkaa ahkerien oppilaiden rahastonpohjaksi.

 

Oppiaineissa pantiin lukemisen rinnalla pääpaino käsityötaidon kehittämiselle. 1891 päätettiin sijoittaa käsityökoulu Puumalaan Olli Riekkisestä vuokrattuihin tiloihin. 28.2.92 saapui viesti, että Helsingin hätäaputoimikunta lähettäisi sekä mies- että naispuolisen käsityöopettajan kuntaan, jos näille vain löytyisi tilat. V. –02 pyydettiin varoja valtiolta käsityökoulun perustamiseksi molemmille sukupuolille. Vähän myöhemmin päätettiin sijoittaa miesten käsityökoulu Korpimäen Olli Hiltuseen, naisten koulu kunnantupaan. Samana vuonna aloittaneessa Alakeyrityn ylemmässä kansakoulussa toimi poikien käsityöopettajana Pekka Taskinen.

 

6.8.1900 kuvernööri hyväksyi kouluvaliokunnan ehdotuksen Rautavaaran koulupiirijaosta. Piirejä oli kaksi: pohjoinen johon kuuluivat Alakeyritty, Keyrityn Tiilikka, Lievisenmäki, Hiirenjärvi, Sierajärvi ja Rautavaara – koulu toimi kirkolla, ja eteläisen piirin muodostivat Yläluostan, Puumalan ja Alaluostan kylät, joiden koulu päätettiin sijoittaa Alaluostan Autiokosken tienoille. V. –21 koulupiirit oli silvottu jo kahdeksaan: Alakeyritty, Alaluosta, Suojärvi, Rautavaara, Siikajärvi, Puumala, Yläluosta sekä Tiilikka. Neljässä ensin mainitussa oli jo valmis koulu, jälkimmäisiin niitä rakennettiin.

 

Uuden oppivelvollisuuslain edellyttämä kansakoulupiirijako ja toteuttamissuunnitelma vahvistettiin kouluhallituksessa 24.1.1930. Piirejä tuli nyt kaikkiaan 16, ja viimeisten koulujen oli määrä valmistua vuoteen –45 mennessä. Tämä mahtava rakennusurakka kävi kuitenkin yli voimien, ja v. –31 jouduttiin anomaan lykkäystä viisi vuotta lain täytäntöönpanossa. Talvisodan aattovuosina muutettiin Pullikan koulupiiri Kellomäen piiriksi, ja v. –47 koululautakunta jakoi kirkonkylän kahdeksi piiriksi, joista toiseksi tuli Mustolanmäki. Lisäksi tuli Lapinmäen piiri.

 

V. 1909 oli koulujen johtokuntien esimiehistä ja opettajista koottu kouluneuvosto, jonka ensimmäisenä tehtävänä oli päättää tarvikeostoista. Kunta oli päättänyt kustantaa kaikki opetusvälineet kouluihin. Paitsi oppivälineitä antoi kunta keitto- ja vaatetusapua koululaisille – vuonna 1918 100 mk koulua kohti. V. –27 oli ”kunnan vanhan puolen kyökissä” toiminnassa varattomien lasten koulukeittola. Opinahjosta yritettiin laistaakin: v:n –24 paikkeilla kirkolla liikkui huhuja, joiden mukaan kirkon kansakoululla oli poltettu oppikirjoja…

 

Koulujen rakentaminen edistyi askel askeleelta. Oppivelvollisuuslaki saatiin suurin piirtein kaikella kunnialla läpiviedyksi. Koulut aloittivat usein vuokratiloissa, uusia rakennuksia vihittiin, lisärakennuksia vastaanotettiin vielä 1950-luvun puolella. V. 1927 jakoi opetusta viisi koulua. Oppilasmäärät vuonna –32 olivat: yläasteella 383, alaluokilla 201 ja jatkoluokilla 72. Naapuripitäjien kanssa harjoitettiin jonkun verran oppilasvaihtoakin. V. 1914 Nurmeksen kouluissa oli yksi rautavaaralainen, vv. 1933-34 kaksi. Säyneisten kunnan oppilaita kävi Alaluostassa ja päiv vastoin. Hiirenjärveltä kustannettiin lapsia Valtimon Koppelojärven kouluun.

 

Ohjesäännöt koulut saivat v. 1922, uusitut viisi vuotta myöhemmin. V. 1937 onnistui Rautavaaran saada yhdessä naapurikuntien kanssa, Pohjois-Savon maakuntaliiton tukemana, jatkokurssit valtion haltuun. Keskikoulutasolla kunnan koululaitos ylti v. 1960.

 

Enimmillään kouluja oli 22. Yli puolet on nykypäiviin mentäessä lakkautettu. Kouluja on 10, koulupiirejä 9. Oppilasmäärä oli 1793- 74 835. Peruskoulujärjestelmään siirryttiin 1.8.73. Kunnassa ei ole lukiota.

 

VAPAA SIVISTYSTYÖ

 

Kunnassa toimi jo vuonna 1893 lainakirjasto – hoitajana Damsten. Kirjat olivat satukirjoja, hartauskirjoja ja käytännön maanviljelysoppaita. Kansanvalistusseuralta saatiin vuosisadan vaihteessa lahjoituksena 100 markan arvosta kirjallisuutta, joka päätettiin yksimielisesti sidotuttaa. Kirjastovero oli vuosittain 5 penniä asukasta kohti. V. 1896 hyväksyttiin lainakirjaston ohjesääntö, 1906 lainakirjaston henkilömaksu lakkautettiin ja kunnan kassasta maksettiin joka vuosi 25 mk kirjaston ylläpitoon. Kirjastovaliokunta nimettiin v. –22. Kunnan kantakirjasto perustettiin v. 1929 kunnantoimistoon. Kirjastosta huolehti 30-luvulta 50-luvulle Hilda Korkalainen.

 

1900-luvulle pyörähdettäessä voitiin kirjoja lainata muualtakin kuin kirkolta: Alaluostassa E.J. Pehkoselta, Hankamäessä lampuoti P. Roiniselta, Puumalassa asioitsija W. Pehkoselta ja Hiirenjärvellä J. Okkosilta. V. 1931 oli pystyssä Siikajärven piirikirjasto, ja 15.6.44 perustettiin ”kirjastoasemaa” Lehtovaaran koululle. Pääkirjasto siirrettiin kirkonkylän koulun tiloihin niiden valmistuttua –55. Tällä hetkellä on toiminnassa lisäksi Alaluostan, Höylän ja Siikajärven sivukirjastot.

 

Hartaan panoksensa sivistyksen ja harrasteiden edistämistyöhön toivat tämän vuosisadan puolella aatteelliset yhdistykset, kuten Rannankylän, Pitkänahon Suojärven, Vanhankeyrityn ja kirkonkylän työväenyhdistykset. Rannankylällä oli oma työväentalonsa, samoin kirkolla.

 

Suojeluskunnan toimesta viritettiin innokkaasti paikkakunnan raittius- ja urheiluharrasteita, rakennettiin suojeluskuntatalo, urheilukenttä, ampumarata. Sittemmin, erikoisesti 1955-56 –luvuilla, puuhasivat monet Rautavaaran Nuorisoseuran opintokerhot omalla sarallaan vapaan kansansivistystyön kentässä. Rautavaaran kansalaisopisto aloitti v. 1971 syksyllä.