Viimeinen vuosisataneljännes kunnan historiassa on ollut voimakkaan murroksen aikaa. Kuntaa on rakennettu, kirkonkylä kasvanut – ”urbanisoitunut”, kunnan laita-alueet autioituneet. Rautavaaran kuva on muuttunut. Oman vaakunansa kunta sai 28.7.1953.

Keskustaajamaan ovat kohonneet uusi kunnanvirastotalo, ylä- ja ala-asteen peruskoulurakennukset, eläinlääkäri- ja uusi lääkäritalo, viranhaltijain asuntotalo, Rautaharju I –vuokra-asuinkerrostalo, paloasema. Kyläkouluista on rakennettu Korpimäen, Höylän, Katajamäen, Rasimäen, Kellomäen, Pirttipuron ja Hiirenjärven koulurakennukset. Issakan ja Lehtovaaran koulut ovat saaneet lisärakennukset. V. 1963 valmistui kirkonkylän rakennuskaava. Vesi- ja viemäriverkoston I vaihe suunniteltiin v. –61, I rakennusvaihe toteutettiin vv. –64 –65. Vuosina 1961-73 tuotettiin uusia asuntoja 284.

14.11.1953 lurautti kunnanlääkäri Pekka Tuovinen pirtua ja lämmintä vettä kahvikuppiin, väänsi valonappia ja tuumasi Veikolle: ”Kato ihmettä!” Katuvalot syttyivät vasta 60-luvun puolella. Nykyisin kunnantalouksista on sähköistetty 64 %.

Kulkuyhteydet Kuopion suuntaan ovat parantuneet, muut suunnat ovat jääneet lapsipuolen asemaan. Suuret lähimaaseutukeskukset ovat imeneet tienparannusmäärärahat. Rautavaaran tiet ovat olleet vanhalla pohjalla. 20 vuotta sitten puutavara uitettiin vesiä pitkin, eilen ja tänään ne ovat jyränneet entisiä kinttupolkujen pohjia, nostaen vanhat kannokot pintaan. Yksityisteitä on viimeisten 15 vuoden aikana sensijaan tehty vilkkaasti. Höylän ja Lehtovaaran paikallistiet ja huomattava määrä asutus- ja metsäautoteitä on rakennettu. Kun kunnan rakennusmestarilta vei käynti Heikinmäen pohjoissalolla joskus 56-57 –luvulla päivän, tekee Leevi matkan nyt tunnissa.

1950-luvun alkupuolella ei nähty liikkuvan montaa henkilöautoa koko Rautavaaran pitäjässä. Varakkaimmat ja kiireisimmät käyttivät moottoripyöriä, jotkut täristelivät apumoottoripyörillä. 60-luvun vaihteessa autoja omistettiin jo rutkanlaisesti, enemmän kuin monessa lähikunnassa. V. –67 Pentti Ahonen loi paikallisen linja-autoliikenneverkoston, mutta siirtyi 70-luvun alussa Nilsiään.

Opettajat ja tilalliset oppivat turvautumaan autoihin, kaupat hankkivat myymäläautoja. Kyläkauppiaiden asema heikkeni. 1950-luvun alkupuolella oli kauppa lähes joka kylässä, vuosikymmenen loppuun mennessä moni oli jo lopahtanut. Kirkonkylällä kuitenkin palvellaan kuntalaisia useammaltakin puolelta: vanhojen kantakauppiaiden ja erikoisliikkeiden rinnalle ovat ryhmittyneet OTK:n, ASO:n SOK:n ja Keskon myymälät.

Oman virityksensä kunnan kesätyyliin on antanut Harsumäen lentokenttä. Vanha sotilaskenttä, jossa rautavaaralaiset suojeluskuntalaisetkin sota-aikana vartioivat polttoainetynnöreitä, ja joka 1966 perustetun Rautavaara-Säätiön ponnisteluilla on kehittynyt paikkakuntalaisten ja naapureiden, nimenomaan kuopiolaisten, vireäksi lentokeskukseksi. Äskettäin kenttä hyväksyttiin viralliseksi pienlentokentäksi.

Kunnan poliittisessa voimakentässä on tapahtunut vaikutussuhteiden muuttumista. Viime sotiin asti vallitsi sosiaalidemokraattinen enemmistö, sitten aina viimeisiin vaaleihin, 70-luvulle saakka oli SKDL niskan päällä, välillä jopa yksinkertaisella enemmistöllä. Viime vuosina ovat voimasuhteet tasoittuneet. Vuoden –72 kunnallisvaaleihin oli äänioikeutettuja 1850, joista 74 % antoi äänensä.

Terveyden- ja sosiaalihuollollinen taso on vastaava kuin muuallakin maaseudulla. Huollettujen määrä on korkea n. 10 % väestöstä. Metsätyöt ovat koneellistuneet, työmahdollisuudet kaventuneet, ikääntynyt polvi ei ole jaksanut mukautua vauhtiin. Maatöille ei ole löytynyt jatkajia, peltotilkut on paketoitu, tulolähteet ehtyneet. Lukiolaiset käyvät koulua naapurissa, vieroittuvat jo nuorena kotisijoiltaan. Kirves ja pokasaha ovat hiertäneet veronsa, terveys on mennyt – on ollut pakko turvautua sosiaaliavustuksiin.

Rautavaaralla ei ole kunnallisia liikelaitoksia, eikä liiemmälti teollisuutta. Sen metsät tarvitsevat kuitenkin yhä työvoimaa. Pikkutiloja hävinnee vielä mutta toisaalta kuntatalouksien maidontuotanto on pysynyt hyvänä. Yleismaailmallinen elintarviketilanne näyttää tiukkenevan maataloustuotteiden hinnat ovat nousseet, jonkunlainen maatalouden ”renesanssi” ounasteltavissa. On turvesoita, ja kuka tietää – vielä malmiakin. Matkailumahdollisuudet ovat kohonneet mukaan kehitysnäkymiin, palveluammattien määrä kasvaa. Puhtaita vesiä on – vaikka maisemia on autioitunut ja soiden ojitus ja lentokoneiden levittämä laajamittainen metsänlannoitus ovat aiheuttaneet vesistöjen liettymistä ja rehevöitymistä.

Ja näin määrittelee tämän päivän Rautavaaran kunnalliskertomus puitteitaan: ”Kunnan kokonaispinta-ala on 1246 km2 ja maapinta-ala 1172 km2. Suurin pituus pohjoisesta etelään on 55 km ja leveys Hiirenjärven, Keyrityn, Lievisenmäen, Puumalan, Rautavaaran, Sieran, Siikajärven, Suojärven, Tiilikan, Vaikon, Vanhankeyrityn ja Yläluostan kylät. Kunnan alueella ei ole muita asutustaajamia kuin Kirkonkylä, jonka asukasluku on viime vuosina huomattavasti kasvanut ja on nykyisin noin 1250 henkeä.