Valtioneuvosto teki maakuntaitsehallintoa koskevat linjaukset 7.11.2015 ja 5.4.2016. Ne on kirjattu maakuntalakiin sekä sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislakiin.

Seuraavassa on valtioneuvoston ao. dokumentteihin perustuva tiivistelmä linjauksista:

Suomen julkinen hallinto järjestetään kolmella tasolla. Ne ovat valtio, maakunta ja kunta. Maakuntia on 18. Ne aloittavat toimintansa 1.1.2019. Niillä on itsehallinto ja siten mahdollisuus päättää maakunnan taloudesta ja toiminnasta. Pääkaupunkiseudulle (4 kaupunkia) voidaan harkita erillisratkaisua.

Maakuntien ylintä päätösvaltaa käyttää suoralla vaalilla valittu valtuusto. Valtuutettujen määrät vaihtelevat maakuntien koon mukaan 59–99. Maakuntien yhteistyölle ja tehokkaalle toiminnalle luodaan puitteet yhteen toimivilla tietojärjestelmillä. Lisäksi perustetaan maakuntien omistama valtakunnallinen yhteishankintayksikkö ja yhteiset valtakunnalliset tukipalvelut. Maakuntien tehtävien perustana on 1.1.2019 alkaen selkeä työnjako kunnan, maakunnan ja valtion välillä.

Kunnat ovat paikallisen osallistumisen, demokratian, sivistyksen ja elinvoiman yhteisöjä. Ne hoitavat asukkaiden päättämiä itsehallintotehtäviä (yleinen toimiala) ja laissa säädettyjä paikallisia tehtäviä. Kunnat vastaavat työllisyyden hoidosta ja edistämisestä, osaamisen ja sivistyksen edistämisestä, terveyden ja hyvinvoinnin edistämisestä, liikunta-, kulttuuri- ja muista vapaa-ajan palveluista, nuorisotoimesta, paikallista elinkeinopolitiikasta, maankäytöstä, rakentamisesta ja kaupunkisuunnittelusta.

Maakunnat vastaavat sosiaali- ja terveydenhuollosta, pelastustoimesta, ympäristöterveydenhuollosta, alueellisista kehittämistehtävistä ja elinkeinojen edistämisen tehtävistä, alueiden käytön ohjauksesta ja suunnittelusta sekä maakunnallisen identiteetin ja kulttuurin edistämisestä sekä maakunnalle lain perusteella annettavista muista alueellisista palveluista.

Valtio vastaa oikeusvaltion ylläpitämisestä ja kehittämisestä, perusoikeuksien turvaamisesta ja arvioinnista sekä turvallisuustehtävistä, kansainvälisistä ja valtakunnallisista tehtävistä sekä yhdenvertaisuuden ja yleisen edun valvonnasta.

Maakuntien tehtävät:

Maakunnan tehtävät ovat (5.4.2016 valtioneuvoston linjaus):

1) Sosiaali- ja terveydenhuolto.

2) Sosiaalisen hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen ennaltaehkäisevät palvelut ja asiantuntijapalveluiden tuki kunnille, ennaltaehkäisevä päihdetyö, terveydensuojelu sekä alueellinen alkoholihallinto ja tupakkavalvonta.

3) Pelastustoimi: pelastustoimen ja ensihoidon järjestäminen kuuluu viidelle yliopistosairaalaa ylläpitävälle maakunnalle sotejärjestämislaissa säädettävin maakuntien yhteistyöalueittain. Maakunnat hoitavat pelastustoimeen kuuluvia tehtäviä ja rahoittavat järjestämista.

4) Ympäristöterveydenhuolto ja elintarvikevalvonta, eläintenterveys ja hyvinvointi ja sen valvonta. Jos kunnalla on tehtävän hoitamiseen riittävät voimavarat, maakunta voi kuitenkin sopia järjestämisvastuun siirtämisestä tältä osin kunnalle (yleensä kaupunki).

Siirtomahdollisuus edellyttäisi erityislain säännöstä sekä kriteerien määrittelyä laissa.

5) Aluekehittäminen ja sen rahoitus. Maakunta on jatkossa maakuntaliiton sijasta laissa tarkoitettu yleinen aluekehitysviranomainen ja hoitaa siten alueiden kehittämisestä ja rakennerahastotoiminnan hallinnoinnista annetussa laissa aluekehitysviranomaiselle ja maakunnan liitolle säädetyt sekä ELY-keskuksille säädetyt aluekehittämisen tehtävät.

6) Alueellisten yhteispalveluiden järjestäminen ja kehittäminen.

7) Alueiden käytön ja rakentamisen ohjaus sekä kulttuuriympäristön hoito.

8) Alueellinen maakunnan liikennejärjestelmäsuunnittelu.

9) Joukkoliikenteen alueellinen suunnittelu ja järjestäminen sekä valtionavustustehtävät samoin kuin yksityisteiden valtionavustustehtävät. Tässä yhteydessä ei muuteta kunnille ja niiden yhteistyöelimille joukkoliikennelain mukaan kuuluvien tehtävien järjestämistä.

10) Maakunnallisen identiteetin, elinvoiman ja kulttuurin sekä hyvinvoinnin ja liikunnan edistäminen.

11) Elinkeinoelämän ja elinkeinojen sekä innovaatioympäristön kehittäminen ja rahoittaminen sekä siihen liittyvät yritys- ja neuvontapalvelut.

12) Maaseudun kehittäminen sekä maa- ja elintarviketalouden, maaseutuelinkeinojen ja maatilatalouden sekä kala- ja riistatalouden edistäminen ja rahoittaminen, viljelijätukitehtävät sekä näihin liittyvät palvelut.

13) Maatalousyrittäjien ja turkistuottajien lomituspalveluiden jarjestäminen ja lomituksen paikallisviranomaistehtävät.

14) Kasvintuotannon ja -terveyden valvonta.

15) Työ- ja elinkeinopalveluiden järjestäminen ja kotoutumisen edistäminen: TE-palveluissa palvelutuotantoa voidaan lailla tai laissa säädettyjen kriteerien täyttyessä sopimuksella osoittaa riittävät voimavarat omaavalle kunnalle (kaupunki) sekä yksityisen ja kolmannen sektorin toimijoille.

16) Erikseen säädettävät vesihuollon edistämisen ja suunnittelun,vesivarojen käytön ja hoidon sekä tulvariskien hallinnan tehtävät ja alueelliset luonnonvaratehtävät sekä huolehtiminen ymparistö-, vesihuolto- ja vesistötöiden toteuttamisesta samoin kuin vesien- ja merenhoidon tehtävistä.

17) Ympäristöa koskevan tiedon tuottaminen ja jakaminen sekä ympäristötietouden parantaminen.

18) Yhteiskunnan turvallisuusstrategiaan kuuluva alueellinen varautuminen ja sen tukeminen ja yhteensovitus maakunnan tehtäviin kuuluvissa asioissa.

19) Rakennusvalvonta niissä maakunnissa, joissa maakunnan kaikki kunnat ovat yhteisellä sopimuksella päättäneet siirtää rakennusvalvonnan järjestämisen maakunnalle ja osoittaneet sille rahoituksen.

20) Maakunnan kaikkien kuntien kanssa yhteisellä sopimuksella maakunnan hoidettavaksi kuntien osoittamat, maakunnan tehtäväalaan liittyvät tehtävät, joiden hoitamiseen kunnat ovat samalla osoittaneet rahoituksen.

21) Muut maakuntien liittojen lain perusteella nykyisin hoitamat tehtävät. Maakunnat voivat edelleen kehittää näiden tehtävien hoitoa ja yhteistyötä niissä.

22) Maakunnan tehtäviin liittyvien kansainvälisten asioiden ja yhteyksien hoitaminen.

 

Maakunnat aloittavat toimintansa 1.1.2019, jolloin myös ELYkeskukset, TE-toimistot ja maakuntien liitot lakkaavat ja niiden tehtävät siirtyvät maakunnille ja edellä todetuille valtion viranomaisille. Maakuntien ja kuntien laillisuusvalvontaa hoitavasta nykyisestä kuudesta aluehallintoviranomaisesta (AVI) muodostetaan yksi valtakunnallinen, alueellisissa yksikoissa toimiva valtion viranomainen.

Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestäminen maakunnissa

Vastuu sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisestä siirtyy kunnilta ja kuntayhtymiltä maakunnille 1.1.2019. Maakunta vastaa järjestäjänä viranomaistehtävistä sekä koko palvelujärjestelmän toimivuudesta ja perusoikeuksien toteutumisesta. Julkista valtaa käytetään virkavastuulla.

Uudistuksessa toteutetaan laaja, asiakaskeskeinen palvelu- integraatio järjestämisessä, rahoituksessa, tiedon liikkuvuudessa, palveluketjuissa ja tuotannossa. Maakunta vastaa sosiaali- ja terveydenhuollon tuotantorakenteesta ja sen ohjauksesta, viranomaistoiminnoista, sote-palveluiden alueellisesta vaikuttavuuden, kustannustehokkuuden ja laadun arvioinnista sekä käyttäjien valinnanvapauden tukemisesta. Maakunnalla on yksi budjetti ja rahoitusjohto.

Maakunta tuottaa tarvittavat sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut itse tai yhdessä muiden maakuntien kanssa tai voi käyttää yksityisen tai kolmannen sektorin palveluita. Jarjestäminen ja tuotanto ovat eri organisaatioissa.

Käyttäjä valitsee pääsääntöisesti perustasolla ja soveltuvin osin erikoistason palveluissa itse julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin tuottajan. Markkinoilla olevan tuotannon kanssa kilpailevat palvelut yhtiöitetään.

Maakuntien ohella perustetaan viisi yhteistyöaluetta (nykyiset erityisvastuualueet eli ervat), joilla suunnitellaan ja sovitaan yhteisestä palveluverkkoa koskevasta investointisuunnitelmasta ja maakuntaa laajemmalla alueella tehtävän työnjaon toteuttamisesta. Jokainen yhteistyöalueen maakuntavaltuusto päättää osaltaan yhteistyösopimuksesta.

Maakunta päättää maakuntastrategiasta, jonka tulee sisältää palvelutuotantostrategia. Valtioneuvosto voi puuttua maakuntien palvelutuotantostrategiaan ja sen toimeenpanoon. Valtionohjaus on luonteeltaan sopimuksellista ja perustuu neuvottelumenettelyyn maakuntien kanssa.

Sosiaali- ja terveydenhuolto rahoitetaan pääosin valtion rahoituksella (ansiotulojen verotus), joka osoitetaan maakunnille yleiskatteellisena yleisenä valtionosuutena. Tätä täydentävät asiakasmaksut ja maakuntien tulot. Maakuntien mahdollista omaa verotusoikeutta jatkovalmistellaan tällä vuosikymmenellä.

Tehtäviä hoitava henkilöstö (n. 250 000) siirtyy kunnista ja kuntayhtymistä liikkeenluovutuksen periaatteiden mukaisesti maakunnalle. Tehtävien hoitamiseen liittyvät kuntayhtymien varat ja velvoitteet sekä kuntien irtain omaisuus siirtyvät maakunnille. Sen sijaan kuntien rakennukset eivät siirry, vaan maakunnat vuokraavat toimitilat. Omaisuusjärjeslyistä ei aiheudu kunnille alijäämävaikutusta. Käyttämättä jääneet kiinteistöt eivät jää yksittäisen kunnan rasitteeksi.

Saapi nähdä kuinka maamme 317 kunnalle maakuntaitsehallinnon pyörteissä käy? Onko lopputuloksena vain valtio-ohjasteinen maakuntien itsehallinto?

Unto Murto
kunnanjohtaja/Savottapäällikkö